Onko tällä vastakkaisuudelle annettavaa nykyajalle? Jollekulle voi ollakin, vasemmiston vaihtoehtoja historian valossa pohtivalle mahdollisesti. Vältettäviä väyliä molemmat. Tietynlainen systeemi on otollinen tietynlaisille luonnetyypeille joita sitten nousee johtoon. Puhdistukset seurasivat toistaan.
Dokumentti arvioi tapahtumia sosiaalipsykologian ja sosiologisen ryhmädynamiikan valossa, polsujen johtokerroksen valtataisteluja seuraten. "Keskinkertanen nousi valtaan raivaten tieltään sivistyneet ja lahjakkaat." Näyttää keittiöpsykologialta ajoittain, tai sitten huonolta tieteen popularisoinnilta. Haastateltavien sympatiat ovat Trotskin puolella, se ei ole ihme. Lienee kohtuullisen paikkansapitävä historian kuvaamisen kannalta kuitenkin, mitä kaikki aihetta käsittelevät dokumentit eivät ole, ja se on hyvä peruste katsoa ja Yle:lle tarjota. Katsottavuus ja kerronnan imu voisi olla parempikin.
maanantai 5. joulukuuta 2016
torstai 21. helmikuuta 2013
Mielipiteitä Les Paulista
Aitoa on luova teko
Legendaa palvotaan mutta eläessään hän sai paljon arvostelua osakseen kuten jotkut muutkin jotka eivät ole pysyneet lestissään ja jotka ovat hakeneet elämässään ja urallaan uutta. Jazzin alalla kaikki eivät pidä Miles Davisin myöhemmistä teoista. Veikkaan että Jeff Beckin teknokausi oli joillekin kuulijoille liikaa. Kun uusiutuu monta kertaa, sitä tosin aletaan pitää nimeen kuuluvana, edelläkävijöistä kun on kyse. Mistä se luovuus tulee, altis on oltava (taipumus ja lahjakkuus?) , paljonhan sitä on tutkittukin. Oikeanlainen yhteistyö on huippusaavutusten takana, vrt. Les Paul-Mary Ford ja Milesiilla soittokumppanina Coltrane.
Ideoita täytyy olla, joku asia jonka halua toteuttaa, yksityiskohdat selviävät sitten tehdessä.
Jotenkin on tultava toimeen aikakausien rajoittuneisuuden kanssa jos elää vanhaksi. Esimerkiksi Les Paulia vähäteltiin (jotkut muusikot ja musiikkiarvostelijat) trikkiäänityksistä. Mutta hän oli studiotekniikan uranuurtaja. Oikeastaan häntä ehkä ei suoraan nimeltä mainiten vähätelty, arvostelijat epäilivät mielensä sopukoissa että pilkka tule omaan nilkkaan.
40-luvulla hän oli vanhanaikainen beboppareille, 50-luvulla kaupallinen "trikkiäänityksineen", ja 60-luvulla epäaito. Vuonna 65 uli uralla tauko. Joskus 70-lluvulla toinen vanha kitaristi Chet Atkins sai hänet taas levyttämään kanssaan ja ura jatkui ja jatkui, yli 90-vuotiaaksi. Nimi oli esillä keksintöjen ansiosta ja Les Paul oli myyvä tavaramerkki joka toi hyvin rahaa vaikka hän ei tekisi mitään. Nimekkäät nuoremmat muusikot puhuivat hänestä esikuvanaan ja tekivät mielellään yhteistyötä.
Yhteistyöstä, ajasta Mary Fordin kanssa hän mainitsee että heillä oli matkoilla hauskaa, he puhuivat ja nauroivat koko ajan pitkillä työmatkoilla.
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/les-paul-sahkokitaramies
Legendaa palvotaan mutta eläessään hän sai paljon arvostelua osakseen kuten jotkut muutkin jotka eivät ole pysyneet lestissään ja jotka ovat hakeneet elämässään ja urallaan uutta. Jazzin alalla kaikki eivät pidä Miles Davisin myöhemmistä teoista. Veikkaan että Jeff Beckin teknokausi oli joillekin kuulijoille liikaa. Kun uusiutuu monta kertaa, sitä tosin aletaan pitää nimeen kuuluvana, edelläkävijöistä kun on kyse. Mistä se luovuus tulee, altis on oltava (taipumus ja lahjakkuus?) , paljonhan sitä on tutkittukin. Oikeanlainen yhteistyö on huippusaavutusten takana, vrt. Les Paul-Mary Ford ja Milesiilla soittokumppanina Coltrane.
Ideoita täytyy olla, joku asia jonka halua toteuttaa, yksityiskohdat selviävät sitten tehdessä.
Jotenkin on tultava toimeen aikakausien rajoittuneisuuden kanssa jos elää vanhaksi. Esimerkiksi Les Paulia vähäteltiin (jotkut muusikot ja musiikkiarvostelijat) trikkiäänityksistä. Mutta hän oli studiotekniikan uranuurtaja. Oikeastaan häntä ehkä ei suoraan nimeltä mainiten vähätelty, arvostelijat epäilivät mielensä sopukoissa että pilkka tule omaan nilkkaan.
40-luvulla hän oli vanhanaikainen beboppareille, 50-luvulla kaupallinen "trikkiäänityksineen", ja 60-luvulla epäaito. Vuonna 65 uli uralla tauko. Joskus 70-lluvulla toinen vanha kitaristi Chet Atkins sai hänet taas levyttämään kanssaan ja ura jatkui ja jatkui, yli 90-vuotiaaksi. Nimi oli esillä keksintöjen ansiosta ja Les Paul oli myyvä tavaramerkki joka toi hyvin rahaa vaikka hän ei tekisi mitään. Nimekkäät nuoremmat muusikot puhuivat hänestä esikuvanaan ja tekivät mielellään yhteistyötä.
Yhteistyöstä, ajasta Mary Fordin kanssa hän mainitsee että heillä oli matkoilla hauskaa, he puhuivat ja nauroivat koko ajan pitkillä työmatkoilla.
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/les-paul-sahkokitaramies
torstai 25. elokuuta 2011
Hittibiisejä
"Sataa pommia ja ohjusta, on pakko pohjustaa", sanoi lauluntekijä, mahdollisesti Juice. Tai on tarpeellista puhua vaikka populaarimusiikista sotaurhojen sijasta.
Stormy Monday Blues , Satulinna, Hyvästi selvä päivä - mitä yhteistä? Kaikki ovat hittibiisejä.
.. Eagle flies on Friday, and Saturday I go out to play
Sunday I go to church, then I kneel down and pray.. T-Bone Walkerin biisi oli kahtena versiona listoilla, 40- ja 50-luvuilla. Bobby Blandin esitys vielä 70-luvulla. Coverversioita on lukemattomia. Palkkapäivästä lauletaan, tuhlaus, pelaaminen tai juhliminen, katumus. Siinä on samaistumisen aineksia tarjolla monelle. Musiikkipuoli on oma tärkeä lukunsa, uutuussoitin sähkökitara ja innovatiivinen laatusoitto.
-Satulinna kappaleesta löytyy musiikkitieteilijän analyysi ohjelmassa Hitin kaava (haulla löytyy). Tutkija soittaa ja laulaa osia biisistä ja kertoo osuvia näkemyksiä. Ja kysehän on Kuoppamäen teoksesta Sillanpään esityksenä.
-Hyvästi selvä päivä on kesän hitti joka soi ympäri maata. ..Missä sää oot, mää oon kännissä..
Alkusointua, puhelinkeskustelun aloitus fraasi - hyvin lähtee.
Kaikissa kolmessa biisissä on toimiva tanssirytmi. Tekijät ovat kokeneita muusikkoja ja esiintyjiä, hioneet taitoaan, yrittäneet ja erehtyneet, lahjakkuuden merkitystä väheksymättä. Onko se empatiaa, että osaa löytää monelle yhteisen tunteen, taitoa vaatii että tulos ei ole lattea. Kaikki kolme tekijää ovat kokeneita live-esiintyjiä, siinä kyllä huomaa mikä toimii, jos huomaa, ja kuka enemmän kuka vähemmän.
Ketä tällainen analyysi voi kiinnostaa. Jotkut tekee tosissaan biisejä, paljon asiaa joutuvat siis miettimään. Enemmän on coverversioiden esittäjiä, keikkamuusikkoja jotka valkkaavat itselleen hyvää ohjelmistoa. Ikivihreä ei tarkoita vanhaa, vaan että siinä on useimmiten onnistuttu jossain asiassa. Ketä ei kiinnosta? Ne jotka sanovat tekevänsä sydämestä vain, tunteella. "Ei saisi ajatella liikaa". Vaikeahan sellaiseen on muuta sanoa kuin että tunneihmiseksi ilmoittautuva tulee samalla väheksyneeksi muiden tunteita, sydäntä, mieltä, ja tuskin saa sillä asenteella juttujaan oikein perille. Suuri enemmistö ehkä haluaa vain nauttia kuulemastaan, analyysi on sivuseikka, mutta silti tekoprosessi kiinnostaa jonkin verran, liittyen myös tekijän tai esittäjän persoonaan. Sivuhuomiona, Godard käytti elokuvamusiikkina harjoittelua, studiotyöskentelyä, tekemisen prosessia valmiin lopputuloksen sijasta, ja näytti siitä kuvaa.
Stormy Monday Blues , Satulinna, Hyvästi selvä päivä - mitä yhteistä? Kaikki ovat hittibiisejä.
.. Eagle flies on Friday, and Saturday I go out to play
Sunday I go to church, then I kneel down and pray.. T-Bone Walkerin biisi oli kahtena versiona listoilla, 40- ja 50-luvuilla. Bobby Blandin esitys vielä 70-luvulla. Coverversioita on lukemattomia. Palkkapäivästä lauletaan, tuhlaus, pelaaminen tai juhliminen, katumus. Siinä on samaistumisen aineksia tarjolla monelle. Musiikkipuoli on oma tärkeä lukunsa, uutuussoitin sähkökitara ja innovatiivinen laatusoitto.
-Satulinna kappaleesta löytyy musiikkitieteilijän analyysi ohjelmassa Hitin kaava (haulla löytyy). Tutkija soittaa ja laulaa osia biisistä ja kertoo osuvia näkemyksiä. Ja kysehän on Kuoppamäen teoksesta Sillanpään esityksenä.
-Hyvästi selvä päivä on kesän hitti joka soi ympäri maata. ..Missä sää oot, mää oon kännissä..
Alkusointua, puhelinkeskustelun aloitus fraasi - hyvin lähtee.
Kaikissa kolmessa biisissä on toimiva tanssirytmi. Tekijät ovat kokeneita muusikkoja ja esiintyjiä, hioneet taitoaan, yrittäneet ja erehtyneet, lahjakkuuden merkitystä väheksymättä. Onko se empatiaa, että osaa löytää monelle yhteisen tunteen, taitoa vaatii että tulos ei ole lattea. Kaikki kolme tekijää ovat kokeneita live-esiintyjiä, siinä kyllä huomaa mikä toimii, jos huomaa, ja kuka enemmän kuka vähemmän.
Ketä tällainen analyysi voi kiinnostaa. Jotkut tekee tosissaan biisejä, paljon asiaa joutuvat siis miettimään. Enemmän on coverversioiden esittäjiä, keikkamuusikkoja jotka valkkaavat itselleen hyvää ohjelmistoa. Ikivihreä ei tarkoita vanhaa, vaan että siinä on useimmiten onnistuttu jossain asiassa. Ketä ei kiinnosta? Ne jotka sanovat tekevänsä sydämestä vain, tunteella. "Ei saisi ajatella liikaa". Vaikeahan sellaiseen on muuta sanoa kuin että tunneihmiseksi ilmoittautuva tulee samalla väheksyneeksi muiden tunteita, sydäntä, mieltä, ja tuskin saa sillä asenteella juttujaan oikein perille. Suuri enemmistö ehkä haluaa vain nauttia kuulemastaan, analyysi on sivuseikka, mutta silti tekoprosessi kiinnostaa jonkin verran, liittyen myös tekijän tai esittäjän persoonaan. Sivuhuomiona, Godard käytti elokuvamusiikkina harjoittelua, studiotyöskentelyä, tekemisen prosessia valmiin lopputuloksen sijasta, ja näytti siitä kuvaa.
torstai 4. elokuuta 2011
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Markkinoita Areenasta katsottuna
Yle Areenalta katsoin suoraa lähetystä Seinäjoen tangomarkkinoilta. Siinä esiintyivät Dallape ja Jope Ruonansuu, haastateltiin mm. Heikki Hietamies. Jos rinnastaa esiintyjiä niin Dallapen valtti oli tanssimusiikki, Jopella puhuttelevuus ja muitten ideoiden hieno uudellenkäsittely, mikä näytti tehoavan hyvin paikalla olleeseen suureen väkijoukkoonkin. Hän esitti mm. tribuutti-levynsä kappaleitä jotka jäljittelivät Jaakko Teppoa ja Irwiniä, Juicea, ja Matti ja Teppoa. Lainailu toimi, tuli mieleen postmoderni tapa siteerata . Jope on kokenut esiintyjä, miten yksi henkilö täytti lavan ja vuorovaikutus toimi valtavan yleisön kanssa, se oli hienoa nähdä. Nyky- Dallape tuo vähän mieleen Brian Setzer Orchestran - kokoonpano ja historiallinen ohjelmisto, saa nähdä miten juttu kehittyy. Tilausta sille näyttää olevan, monessakin mielessä.
Markkinat on kaksimerkityksinen sana, on konkreettinen paikka, ja käsitteellinen taloustieteen termi. Oravannahkojen vaihdosta finanssitalouteen siirtyminen on taustalla, mutta historiaa on näkyvissä. Rihkama ja helppoheikit (ei tarkoita Hietamiestä) kuuluvat asiaan. Karnevaali ja uutisten välittyminen ovat osa markkinoiden historiaa. Se on ollut keskeinen paikka julkisuuden kehittymiselle(?). Tangomarkkinat on yksi suurimpia kesätapahtumia ja huomattava viihdealan toimija.
Innovaatio kuuluu muutaman kymmenen vuoden vaikuttaneen taloussuuntauksen termeihin, sanalle on annettu siinä uusi merkitys. Mutta kun on kyse viihdeteollisuudesta, kulttuurintuottamisesta, käsitteen vanha sisältö on otettava huomioon. Ihminen ei taivu pelkäksi tuotteeksi, vaikka esim. eräs iskelmälaulaja on niin itseään kuvaillutkin jo 90-luvulla.
"Musiikki ja artistit olivat taustavoimien kehittämiä palvelutuotteita" . Tähän kielenkäyttöön kuuluu että artisti on se jonka nimellä myydään, hän voi olla vaikka Tukiainen. Muusikot eivät ole "artisteja".
Onko tuo taloussuuntaus ja siihen liittyvä politiikka ja ajattelutapa menettämässä merkitystään ja hajoamassa, mistä on merkkejä, esimerkiksi USA:n ulkopoliittisen strategian keskeisten käsitteiden muutos, ja paljon lähempääkin niitä löytyy. Suoraa yhteyttähän tuolla ei ole johonkin kesätapahtuman esiintymislavalle. Jos ajatellaan toimintaympäristöä, tulevaisuudennäkymiä ja toiveita voi rinnastustuksessa olla mieltäkin.
Aihetta sivuava linkki 90-luvulta.
Laulaja ja manageri käräjillä
Markkinat on kaksimerkityksinen sana, on konkreettinen paikka, ja käsitteellinen taloustieteen termi. Oravannahkojen vaihdosta finanssitalouteen siirtyminen on taustalla, mutta historiaa on näkyvissä. Rihkama ja helppoheikit (ei tarkoita Hietamiestä) kuuluvat asiaan. Karnevaali ja uutisten välittyminen ovat osa markkinoiden historiaa. Se on ollut keskeinen paikka julkisuuden kehittymiselle(?). Tangomarkkinat on yksi suurimpia kesätapahtumia ja huomattava viihdealan toimija.
Innovaatio kuuluu muutaman kymmenen vuoden vaikuttaneen taloussuuntauksen termeihin, sanalle on annettu siinä uusi merkitys. Mutta kun on kyse viihdeteollisuudesta, kulttuurintuottamisesta, käsitteen vanha sisältö on otettava huomioon. Ihminen ei taivu pelkäksi tuotteeksi, vaikka esim. eräs iskelmälaulaja on niin itseään kuvaillutkin jo 90-luvulla.
"Musiikki ja artistit olivat taustavoimien kehittämiä palvelutuotteita" . Tähän kielenkäyttöön kuuluu että artisti on se jonka nimellä myydään, hän voi olla vaikka Tukiainen. Muusikot eivät ole "artisteja".
Onko tuo taloussuuntaus ja siihen liittyvä politiikka ja ajattelutapa menettämässä merkitystään ja hajoamassa, mistä on merkkejä, esimerkiksi USA:n ulkopoliittisen strategian keskeisten käsitteiden muutos, ja paljon lähempääkin niitä löytyy. Suoraa yhteyttähän tuolla ei ole johonkin kesätapahtuman esiintymislavalle. Jos ajatellaan toimintaympäristöä, tulevaisuudennäkymiä ja toiveita voi rinnastustuksessa olla mieltäkin.
Aihetta sivuava linkki 90-luvulta.
Laulaja ja manageri käräjillä
perjantai 21. toukokuuta 2010
Wraparound-tallan vaihto intonaation parantamiseksi
Kerron miksi ja miten sen tein. Tässä oli netti apuvälineenä, ja samalla tuli paljon havaintoja kitaroiden ympärillä pyörivistä erikoisista musiikinharrastuksen muodoista.
Lähtötilanne ja tavoite
Hankin soittimen joka oli hyvä mutta tallasta ei voinut säätää yksittäisten kielten pituutta, mihin tuli tarvetta ajan mittaan. Intonaatiota pystyi parantamaan kokeilemalla erilaisia kielikokoonpanoja mutta siinä on hankaluutensa ja tulos on kompromissi. Kyseessä on Gibson Melody Maker- sähkökitara ja alkuperäinen talla ei ole kompensoitua mallia.
Aloin tutkia vaihtoehtoisia talloja, halusin säilyttää mallin edut kuten vähän erillisiä osia ja ruuveja, helppo säätö, välittää kielten värähtelyt runkoon erinomaisesti. Peruuttamattomia rakenteellisia muutoksia en halunnut, enkä sellaista mihin tarvitaan erikoistyökaluja tai -taitoja kuten metallinporausta.
Vireen pitämistä halusin paremmaksi.
Työvaiheet
Suurin työ oli selvittää vaihtoehtoja ja kokemuksia ja suunnittelu. Itse asennus oli vaivatonta ja nopeaa. Päädyin Gotoh-Wilkinson talla/kielenpitimeen jossa on kaksi säädettävää osaa keskikieliä varten. On tärkeää selvittää onko tuuma- vai cm-mitoitus että ruuvien kierteet sopivat, ja että leveys on sopiva. Tässä ei ollut sitä ongelmaa koska entiset runkoonkiinnitystapit saivat jäädä paikalleen ja tarvitsin vain uuden tallaosan. Tarvittiin mittailua etukäteen suurennuslasin avulla ja vertailua Millbrookin sivuilla esiteltyihin vaihtoehtoihin, ja tuloksena hyvin sopi uusi talla paikalleen. Hienoviritys toimi nyt niinkuin oli tarkoitus, mutta koska wraparound-tallassa kielten veto on sellainen että se kallistaa tallaa, niin kiinnitys ei ollut tarpeeksi tukeva, vire piti saada vakaaksi. Seuraavana päivänä hain lukittavat kiinnitystapit (TonePros) ja nyt oli kaikki kunnossa. Sellaiset ovat jo pelkästään huomattava parannus. Niiden säätöön on ohjeet firman sivuilla.
Onnistui hyvin
Kaikkien kielten soiva pituus on nyt erikseen säädettävissä ja vire on hyvä koko kaulan pituudelta. Eripaksuisia kielisettejä voi vaihdella ja niiden vaatima säätäminen on helppoa. Pysyy vireessä ja sointi on hyvä. Kun aiemmin jo Xll - nauhan tienoilla oli intonaatiovaikeuksia, nyt voi soittaa ongelmitta XXll -nauhaan asti, ja se jonkinverran vaikuttaa jo alemmillakin nauhoilla.
Tätä tallaa sattui olemaan varastossa vain kullattuna versiona ja se teki muutaman kympin lisää hintaan, sopii kuitenkin hyvin vaikka instrumentti on muuten koruton ja pelkistetty viimeistelyltään (eli ei ole kuorrutettua kakkaa).
Vaihtoehto olisi ollut viedä soitinkorjaajalle ja säästää aikaa ja vaivaa - mutta itse tekeminen ja oppimiskokemus olisi jäänyt pois. Purkaa osiin ja ymmärtää miten joku toimii, se on aina kiehtovaa. Jokatapauksessa olisi joutunut tutkimaan vaihtoehtoja.
Tietoa asiasta- jyvät akanoista
Ratkaisua samaan ongelmaan hakevia löytyi monia, onhan kyse mallin uudelleenjulkaisusta, ja vaihtoehtoja ja kokemuksia löytyi, ei kuitenkaan mitään täysin vakuuttavaa yhtä parasta ratkaisua. Sama rakenne löytyy joistakin muistakin kitaroista lisäksi. Keskustelijoiden argumentaation taso ja tietämys on kirjavaa luonnollisesti, valmistajilla on oman tuotteen mainonta tärkeää, kokeneet ammattilaissoitinkorjaajat ovat paras tiedonlähde, jos vain onnistuu sellaisia löytämään.
Nettikeskustelu kitaroista on vilkasta; testausta, ostosuunnitelmia, kuvia kokoelmista esitellään, musiikkinäytteet ovat harvinaisempia tai sivuseikka, modausta ja tuunausta missä soitettavuus ja sointiominaisuudet eivät paljoa kiinnosta, "G.A.S" eli "guitar acquisition syndrome" velloo. Ne joille se on instrumentti, työväline, - he vähemmän kirjoittelevat noista asioista, uskoisin.
Täytyy lopuksi myöntää että itselläkin pakkomielteet ohjaavat tässä niinkuin muissakin asioissa jonkin verran, - mitä pitää saada, mitä pitää tehdä.
Linkit
uusi talla
- Lähtötilanne ja tavoite
- Työvaiheet
- Onnistui hyvin
- Tietoa asiasta- jyvät akanoista
- Linkit: taustaa talloista, kuvia
Lähtötilanne ja tavoite
Hankin soittimen joka oli hyvä mutta tallasta ei voinut säätää yksittäisten kielten pituutta, mihin tuli tarvetta ajan mittaan. Intonaatiota pystyi parantamaan kokeilemalla erilaisia kielikokoonpanoja mutta siinä on hankaluutensa ja tulos on kompromissi. Kyseessä on Gibson Melody Maker- sähkökitara ja alkuperäinen talla ei ole kompensoitua mallia.
Aloin tutkia vaihtoehtoisia talloja, halusin säilyttää mallin edut kuten vähän erillisiä osia ja ruuveja, helppo säätö, välittää kielten värähtelyt runkoon erinomaisesti. Peruuttamattomia rakenteellisia muutoksia en halunnut, enkä sellaista mihin tarvitaan erikoistyökaluja tai -taitoja kuten metallinporausta.
Vireen pitämistä halusin paremmaksi.
Työvaiheet
Suurin työ oli selvittää vaihtoehtoja ja kokemuksia ja suunnittelu. Itse asennus oli vaivatonta ja nopeaa. Päädyin Gotoh-Wilkinson talla/kielenpitimeen jossa on kaksi säädettävää osaa keskikieliä varten. On tärkeää selvittää onko tuuma- vai cm-mitoitus että ruuvien kierteet sopivat, ja että leveys on sopiva. Tässä ei ollut sitä ongelmaa koska entiset runkoonkiinnitystapit saivat jäädä paikalleen ja tarvitsin vain uuden tallaosan. Tarvittiin mittailua etukäteen suurennuslasin avulla ja vertailua Millbrookin sivuilla esiteltyihin vaihtoehtoihin, ja tuloksena hyvin sopi uusi talla paikalleen. Hienoviritys toimi nyt niinkuin oli tarkoitus, mutta koska wraparound-tallassa kielten veto on sellainen että se kallistaa tallaa, niin kiinnitys ei ollut tarpeeksi tukeva, vire piti saada vakaaksi. Seuraavana päivänä hain lukittavat kiinnitystapit (TonePros) ja nyt oli kaikki kunnossa. Sellaiset ovat jo pelkästään huomattava parannus. Niiden säätöön on ohjeet firman sivuilla.
Onnistui hyvin
Kaikkien kielten soiva pituus on nyt erikseen säädettävissä ja vire on hyvä koko kaulan pituudelta. Eripaksuisia kielisettejä voi vaihdella ja niiden vaatima säätäminen on helppoa. Pysyy vireessä ja sointi on hyvä. Kun aiemmin jo Xll - nauhan tienoilla oli intonaatiovaikeuksia, nyt voi soittaa ongelmitta XXll -nauhaan asti, ja se jonkinverran vaikuttaa jo alemmillakin nauhoilla.
Tätä tallaa sattui olemaan varastossa vain kullattuna versiona ja se teki muutaman kympin lisää hintaan, sopii kuitenkin hyvin vaikka instrumentti on muuten koruton ja pelkistetty viimeistelyltään (eli ei ole kuorrutettua kakkaa).
Vaihtoehto olisi ollut viedä soitinkorjaajalle ja säästää aikaa ja vaivaa - mutta itse tekeminen ja oppimiskokemus olisi jäänyt pois. Purkaa osiin ja ymmärtää miten joku toimii, se on aina kiehtovaa. Jokatapauksessa olisi joutunut tutkimaan vaihtoehtoja.
Tietoa asiasta- jyvät akanoista
Ratkaisua samaan ongelmaan hakevia löytyi monia, onhan kyse mallin uudelleenjulkaisusta, ja vaihtoehtoja ja kokemuksia löytyi, ei kuitenkaan mitään täysin vakuuttavaa yhtä parasta ratkaisua. Sama rakenne löytyy joistakin muistakin kitaroista lisäksi. Keskustelijoiden argumentaation taso ja tietämys on kirjavaa luonnollisesti, valmistajilla on oman tuotteen mainonta tärkeää, kokeneet ammattilaissoitinkorjaajat ovat paras tiedonlähde, jos vain onnistuu sellaisia löytämään.
Nettikeskustelu kitaroista on vilkasta; testausta, ostosuunnitelmia, kuvia kokoelmista esitellään, musiikkinäytteet ovat harvinaisempia tai sivuseikka, modausta ja tuunausta missä soitettavuus ja sointiominaisuudet eivät paljoa kiinnosta, "G.A.S" eli "guitar acquisition syndrome" velloo. Ne joille se on instrumentti, työväline, - he vähemmän kirjoittelevat noista asioista, uskoisin.
Täytyy lopuksi myöntää että itselläkin pakkomielteet ohjaavat tässä niinkuin muissakin asioissa jonkin verran, - mitä pitää saada, mitä pitää tehdä.
Linkit
uusi talla
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Richard Bona ja logistiikka
Bona kokosi trion ykkösluokan muusikoista - Sylvain Luc ja Steve Gadd - euroopankiertueelle. Kalustoa on vähemmän kun ei ole kiippareita ja muuta rekvisiittaa kuten vakibändillään, majoitus- ja matkakulut pienemmät kun on vähemmän jäseniä, kaikki jäsenet tunnettuja solisteja, ohjelmisto syntyy kädenkäänteessä. Panostus laatuun kannattaa monessa mielessä, vastaavaa hän on tehnyt muulloinkin, ennen ja jälkeen tuon, eri henkilöiden kanssa. Taiteellistakin meriittiä kertyy tietysti samalla.
Hän on käyttänyt myös looperpedaalia, viimeksi kai Jamman-merkkistä. Sen kanssa ei saa vuorovaikutusta kuten kanssasoittajien kanssa mikä on tuollaisessa musiikissa perusasioita, mutta etunsa sillä on. Joku sellaisella tehty soololevykin on muistaakseni häneltä tullut. Keikoilla se on sivussa, ehkä erikoisefektinä käytössä. Logistisesti se olisi edullinen vaihtoehto, mutta trio on paras live- kokoonpano mitä on keksitty, ainakin matkakeikkoja ajatellen.
Kustannustehokas on myös Sylvain Lucin Standards- levy. Itse soittelee kitaraa ja perkussioita, tällä hetkellä kiinnostavin uusi levy mitä tiedän, ohjelmistomateriaalin skaala on laaja ajallisesti ja maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Soittoteknisesti ammennettavaa riittää asiasta kiinnostuneille.
Hän on käyttänyt myös looperpedaalia, viimeksi kai Jamman-merkkistä. Sen kanssa ei saa vuorovaikutusta kuten kanssasoittajien kanssa mikä on tuollaisessa musiikissa perusasioita, mutta etunsa sillä on. Joku sellaisella tehty soololevykin on muistaakseni häneltä tullut. Keikoilla se on sivussa, ehkä erikoisefektinä käytössä. Logistisesti se olisi edullinen vaihtoehto, mutta trio on paras live- kokoonpano mitä on keksitty, ainakin matkakeikkoja ajatellen.
Kustannustehokas on myös Sylvain Lucin Standards- levy. Itse soittelee kitaraa ja perkussioita, tällä hetkellä kiinnostavin uusi levy mitä tiedän, ohjelmistomateriaalin skaala on laaja ajallisesti ja maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Soittoteknisesti ammennettavaa riittää asiasta kiinnostuneille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
