Anu Kantola 5.4.2010 Suomen Kuvalehdessä , kiukku ja tuohtumus politiikan innoittajina. Samassa lehdessä on Susan Heikkisen kirjoitus suhtautumisestaan mölinäkuoron läsnäoloon. A.K.:n kirjoitus muistuttaa olemassaolollaan että kannattaa käyttää lukuaikaansa enemmän muuhun kuin keskustelupalstojen kahlaamiseen, ja hakea laatua teksteistä yleisessä informaation tulvassa.

Mauno Hakkila johtaa tangomarkkinat- karsintaa. Monelta kannalta otetaan kantaa tilanteeseen. Aitous, musiikilliset arvot, tangomarkkinaraadin omahyväinen auktoriteetti, internetin tuomat muutokset vs. vanhat formaatit, ikäkysymykset - halutaanko nuori tuote jolla ei ole omaa näkemystä ja joka on muokattavissa formaatin vaatimuksiin - entisille tangokuninkaallisille on kyllä sattunut toilailuja siviilissä, Hakkilan luokattoman harrastelijatason esitystä on äänestetty huumorimielessäkin protestikannan ohella, kaikki eivät siitä pidä, jotkut enemmän tai vähemmän koulutetut muusikot ja jotkut vastuunkantajaksi itsensä kokevat henkilöt haluaisivat itse määrätä mikä on hauskaa ja sopivaa - nykyisen koulutusjärjestelmän tuotteita kun ovat. Karaoketaiteilijoiden narsistinen sarja on äänestäjille tarjolla, mikä merkitys on sillä että joku hyväkin laulaja- muusikko suostuu menemään samaan listaan - kontekstiin-  kyseisessä kilpailussa

Jossain blogissa vertailtiin kriittistä- ja toimintaan keskittyvää ajatteluperinnettä keskenään. Jälkimmäistä ovat konsultit opettaneet positiivisen ajattelun kera. New Age - filosofia, pikapsykoterapia, Putin, käytännön miehet, sotilaat. Kirjoittaja koki että ottaa 5% kriittisyyttä mukaan toimintalähtöiseen "asenteeseensa", että pahimmat mokat välttäsi. Pikatuntumalla, ei se ihan niin yksinkertaista ole.