perjantai 21. toukokuuta 2010

Wraparound-tallan vaihto intonaation parantamiseksi

Kerron miksi ja miten sen tein. Tässä oli netti apuvälineenä, ja samalla tuli paljon havaintoja kitaroiden ympärillä pyörivistä erikoisista musiikinharrastuksen muodoista.

  • Lähtötilanne ja tavoite
  • Työvaiheet
  • Onnistui hyvin
  • Tietoa asiasta- jyvät akanoista
  • Linkit: taustaa talloista, kuvia

   Lähtötilanne ja tavoite

Hankin soittimen joka oli hyvä mutta tallasta ei voinut säätää yksittäisten kielten pituutta, mihin tuli tarvetta ajan mittaan. Intonaatiota pystyi parantamaan kokeilemalla erilaisia kielikokoonpanoja mutta siinä on hankaluutensa ja tulos on kompromissi. Kyseessä on Gibson Melody Maker- sähkökitara ja alkuperäinen talla ei ole kompensoitua mallia.

Aloin tutkia vaihtoehtoisia talloja, halusin säilyttää mallin edut kuten vähän erillisiä osia ja ruuveja, helppo säätö, välittää kielten värähtelyt runkoon erinomaisesti. Peruuttamattomia rakenteellisia muutoksia en halunnut, enkä sellaista mihin tarvitaan erikoistyökaluja tai -taitoja kuten metallinporausta.
Vireen pitämistä halusin paremmaksi.

   Työvaiheet

Suurin työ oli selvittää vaihtoehtoja ja kokemuksia ja suunnittelu. Itse asennus oli vaivatonta ja nopeaa. Päädyin Gotoh-Wilkinson talla/kielenpitimeen jossa on kaksi säädettävää osaa keskikieliä varten. On tärkeää selvittää onko tuuma- vai cm-mitoitus että ruuvien kierteet sopivat, ja että leveys on sopiva. Tässä ei ollut sitä ongelmaa koska entiset runkoonkiinnitystapit saivat jäädä paikalleen ja tarvitsin vain uuden tallaosan. Tarvittiin mittailua etukäteen suurennuslasin avulla ja vertailua Millbrookin sivuilla esiteltyihin vaihtoehtoihin, ja tuloksena hyvin sopi uusi talla paikalleen. Hienoviritys toimi nyt niinkuin oli tarkoitus, mutta koska wraparound-tallassa kielten veto on sellainen että se kallistaa tallaa, niin kiinnitys ei ollut tarpeeksi tukeva, vire piti saada vakaaksi. Seuraavana päivänä hain lukittavat kiinnitystapit (TonePros) ja nyt oli kaikki kunnossa. Sellaiset ovat jo pelkästään huomattava parannus. Niiden säätöön on ohjeet firman sivuilla.


   Onnistui hyvin

Kaikkien kielten soiva pituus on nyt erikseen säädettävissä ja vire on hyvä koko kaulan pituudelta. Eripaksuisia kielisettejä voi vaihdella ja niiden vaatima säätäminen on helppoa. Pysyy vireessä ja sointi on hyvä. Kun aiemmin jo Xll - nauhan tienoilla oli intonaatiovaikeuksia, nyt voi soittaa ongelmitta XXll -nauhaan asti, ja se jonkinverran vaikuttaa jo alemmillakin nauhoilla.

Tätä tallaa sattui olemaan varastossa vain kullattuna versiona ja se teki muutaman kympin lisää hintaan, sopii kuitenkin hyvin vaikka instrumentti on muuten koruton ja pelkistetty viimeistelyltään (eli ei ole kuorrutettua kakkaa).

Vaihtoehto olisi ollut viedä soitinkorjaajalle ja säästää aikaa ja vaivaa - mutta itse tekeminen ja oppimiskokemus olisi jäänyt pois. Purkaa osiin ja ymmärtää miten joku toimii, se on aina kiehtovaa. Jokatapauksessa olisi joutunut tutkimaan vaihtoehtoja.


   Tietoa asiasta- jyvät akanoista

Ratkaisua samaan ongelmaan hakevia löytyi monia, onhan kyse  mallin uudelleenjulkaisusta, ja vaihtoehtoja ja kokemuksia löytyi, ei kuitenkaan mitään täysin vakuuttavaa yhtä parasta ratkaisua. Sama rakenne löytyy joistakin muistakin kitaroista lisäksi. Keskustelijoiden argumentaation taso ja tietämys on kirjavaa luonnollisesti, valmistajilla on oman tuotteen mainonta tärkeää, kokeneet ammattilaissoitinkorjaajat ovat paras tiedonlähde, jos vain onnistuu sellaisia löytämään.

Nettikeskustelu kitaroista on vilkasta; testausta, ostosuunnitelmia, kuvia kokoelmista esitellään, musiikkinäytteet ovat harvinaisempia tai sivuseikka, modausta ja tuunausta missä soitettavuus ja sointiominaisuudet eivät paljoa kiinnosta, "G.A.S" eli "guitar acquisition syndrome" velloo.  Ne joille se on instrumentti, työväline, - he vähemmän kirjoittelevat noista asioista, uskoisin.

Täytyy lopuksi myöntää että itselläkin pakkomielteet ohjaavat tässä niinkuin muissakin asioissa jonkin verran, - mitä pitää saada, mitä pitää tehdä.


   Linkit

uusi talla

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Richard Bona ja logistiikka

Bona kokosi trion ykkösluokan muusikoista - Sylvain Luc ja Steve Gadd - euroopankiertueelle. Kalustoa on vähemmän kun ei ole kiippareita ja muuta rekvisiittaa kuten vakibändillään, majoitus- ja matkakulut pienemmät kun on vähemmän jäseniä, kaikki jäsenet tunnettuja solisteja, ohjelmisto syntyy kädenkäänteessä. Panostus laatuun kannattaa monessa mielessä, vastaavaa hän on tehnyt muulloinkin, ennen ja jälkeen tuon, eri henkilöiden kanssa. Taiteellistakin meriittiä kertyy tietysti samalla.

Hän on käyttänyt myös looperpedaalia, viimeksi kai Jamman-merkkistä. Sen kanssa ei saa vuorovaikutusta kuten kanssasoittajien kanssa mikä on tuollaisessa musiikissa perusasioita, mutta etunsa sillä on. Joku sellaisella tehty soololevykin on muistaakseni häneltä tullut. Keikoilla se on sivussa, ehkä erikoisefektinä käytössä. Logistisesti se olisi edullinen vaihtoehto,  mutta trio on paras live- kokoonpano mitä on keksitty, ainakin matkakeikkoja ajatellen.

Kustannustehokas on myös Sylvain Lucin Standards- levy. Itse soittelee kitaraa ja perkussioita, tällä hetkellä kiinnostavin uusi levy mitä tiedän, ohjelmistomateriaalin skaala on laaja ajallisesti ja maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Soittoteknisesti ammennettavaa riittää asiasta kiinnostuneille.