Kotimaan matkailua, murteet (lukijan mielessä) ja paikkakunnat vaihtuvat. Väkivaltainen kyyditys tuo koko touhuun vastenmielisen vireen. Tuuri kirjoittaa hyvin, tämä on ensimmäinen varsinainen kosketus hänen tekstiinsä.
Historiaa, totalitarismia rajan kahden puolen. Suomessa se jäi lähinnä yritykseksi, mikä ei kuitenkaan helpottanut niitä jotka sen kohtasivat. Kirja on suorituksena tyylipuhtaampi, kirjailijalla on hioutunut tyylinsä. Elokuvassa pisti muutamassa kohtaa kulissit silmään, etenkin kun oli nähnyt niitä etukäteisklipeissä leffan teosta. Teloituspaikka oli todellisuudessa kai hiekanottopaikka eikä metsä, nykyään tapahtumapaikoilla kasvaa puita. Niin tai näin, kysymys heräsi.
E-kirja oli päivän tarjouksena. Olisin varmaan lukenut sen jossain vaiheessa muutenkin. Nyt tuli samalla tutustuttua tarkemmin digitaaliseen kirjaan. Kokemus oli miellyttävä, etenkin kun teos oli hyvä. Samalla hankin muutaman mieleisen klassikon, joita on tarjolla ilmaiseksikin.
sunnuntai 12. marraskuuta 2017
torstai 21. syyskuuta 2017
Ikitie, tarinan kertominen on arvokasta
Nykyiset suurtuotantoleffat on minulle tuntematon alue, vertailukohdat vähissä, niiden estetiikka lähes tuntematonta. Tarinan kertominen on kuitenkin luultavasti arvokasta ja etenkin tuon tarinan.
Jäljittelemättä mitään normiarvostelua voisi kirjoittaa aiheen vierestä, mitä ajatuksia se herätti tai pikemmin tuottaa nyt, lähtien ennalta arvaamattomille urille. Miten aihetta on kuvattu niin, että oleellisin on jätetty varjoon, pimitetty historiaa? Karjalaiset kirjoittajat ja suomalaisetkin äärivasemmistopoliitikot ovat tehneet sitä. On Karjalan marssi, "rakettu on raudalla"... joku sävelsi sen 70-luuvulla ja se on lauluvihoissa ja sitä on laulettu. On Äikiän tapaiset hahmot ja ovat Ture Lehén, Kauko Heikkilä ja kumppanit. Ovat ne jotka vaikenivat, koska katsoivat että totuuden kertominen laskisi heidän poliittista kannatustaan ( "imperialismin propaganda saisi vettä myllyihinsä" kiertoilmausta käyttäen he sitä puolustelivat myöhemmin). Vaikenemista ja valehtelua on perusteltu myös naapuriystävyyden kannalta. Ei vakuuta sekään.
Näitten tiedon pimittäjien maailman kuvaaminen olisi kiinnostava projekti. Se rinnastettaisiin totuuden etsimiseen. Se on lähempänä nykyaikaa oleva vastakohtaisuus. Ei jäisi "historian aukkojen paikkaamisen" tasolle, jollainen jotenkin epäilyttää.
Suositteleva arvostelu: Hannu Kuosmanen.
Kriittisempi: "Ilmaisu on pikemmin yritteliästä ja velvollisuudentuntoista kuin kekseliästä ja vetävää". Keskipohjanmaa, H. Björkbacka
Jäljittelemättä mitään normiarvostelua voisi kirjoittaa aiheen vierestä, mitä ajatuksia se herätti tai pikemmin tuottaa nyt, lähtien ennalta arvaamattomille urille. Miten aihetta on kuvattu niin, että oleellisin on jätetty varjoon, pimitetty historiaa? Karjalaiset kirjoittajat ja suomalaisetkin äärivasemmistopoliitikot ovat tehneet sitä. On Karjalan marssi, "rakettu on raudalla"... joku sävelsi sen 70-luuvulla ja se on lauluvihoissa ja sitä on laulettu. On Äikiän tapaiset hahmot ja ovat Ture Lehén, Kauko Heikkilä ja kumppanit. Ovat ne jotka vaikenivat, koska katsoivat että totuuden kertominen laskisi heidän poliittista kannatustaan ( "imperialismin propaganda saisi vettä myllyihinsä" kiertoilmausta käyttäen he sitä puolustelivat myöhemmin). Vaikenemista ja valehtelua on perusteltu myös naapuriystävyyden kannalta. Ei vakuuta sekään.
Näitten tiedon pimittäjien maailman kuvaaminen olisi kiinnostava projekti. Se rinnastettaisiin totuuden etsimiseen. Se on lähempänä nykyaikaa oleva vastakohtaisuus. Ei jäisi "historian aukkojen paikkaamisen" tasolle, jollainen jotenkin epäilyttää.
Suositteleva arvostelu: Hannu Kuosmanen.
Kriittisempi: "Ilmaisu on pikemmin yritteliästä ja velvollisuudentuntoista kuin kekseliästä ja vetävää". Keskipohjanmaa, H. Björkbacka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
