"Sataa pommia ja ohjusta, on pakko pohjustaa", sanoi lauluntekijä, mahdollisesti Juice. Tai on tarpeellista puhua vaikka populaarimusiikista sotaurhojen sijasta.
Stormy Monday Blues , Satulinna, Hyvästi selvä päivä - mitä yhteistä? Kaikki ovat hittibiisejä.
.. Eagle flies on Friday, and Saturday I go out to play
Sunday I go to church, then I kneel down and pray.. T-Bone Walkerin biisi oli kahtena versiona listoilla, 40- ja 50-luvuilla. Bobby Blandin esitys vielä 70-luvulla. Coverversioita on lukemattomia. Palkkapäivästä lauletaan, tuhlaus, pelaaminen tai juhliminen, katumus. Siinä on samaistumisen aineksia tarjolla monelle. Musiikkipuoli on oma tärkeä lukunsa, uutuussoitin sähkökitara ja innovatiivinen laatusoitto.
-Satulinna kappaleesta löytyy musiikkitieteilijän analyysi ohjelmassa Hitin kaava (haulla löytyy). Tutkija soittaa ja laulaa osia biisistä ja kertoo osuvia näkemyksiä. Ja kysehän on Kuoppamäen teoksesta Sillanpään esityksenä.
-Hyvästi selvä päivä on kesän hitti joka soi ympäri maata. ..Missä sää oot, mää oon kännissä..
Alkusointua, puhelinkeskustelun aloitus fraasi - hyvin lähtee.
Kaikissa kolmessa biisissä on toimiva tanssirytmi. Tekijät ovat kokeneita muusikkoja ja esiintyjiä, hioneet taitoaan, yrittäneet ja erehtyneet, lahjakkuuden merkitystä väheksymättä. Onko se empatiaa, että osaa löytää monelle yhteisen tunteen, taitoa vaatii että tulos ei ole lattea. Kaikki kolme tekijää ovat kokeneita live-esiintyjiä, siinä kyllä huomaa mikä toimii, jos huomaa, ja kuka enemmän kuka vähemmän.
Ketä tällainen analyysi voi kiinnostaa. Jotkut tekee tosissaan biisejä, paljon asiaa joutuvat siis miettimään. Enemmän on coverversioiden esittäjiä, keikkamuusikkoja jotka valkkaavat itselleen hyvää ohjelmistoa. Ikivihreä ei tarkoita vanhaa, vaan että siinä on useimmiten onnistuttu jossain asiassa. Ketä ei kiinnosta? Ne jotka sanovat tekevänsä sydämestä vain, tunteella. "Ei saisi ajatella liikaa". Vaikeahan sellaiseen on muuta sanoa kuin että tunneihmiseksi ilmoittautuva tulee samalla väheksyneeksi muiden tunteita, sydäntä, mieltä, ja tuskin saa sillä asenteella juttujaan oikein perille. Suuri enemmistö ehkä haluaa vain nauttia kuulemastaan, analyysi on sivuseikka, mutta silti tekoprosessi kiinnostaa jonkin verran, liittyen myös tekijän tai esittäjän persoonaan. Sivuhuomiona, Godard käytti elokuvamusiikkina harjoittelua, studiotyöskentelyä, tekemisen prosessia valmiin lopputuloksen sijasta, ja näytti siitä kuvaa.
torstai 25. elokuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
