Kotimaan matkailua, murteet (lukijan mielessä) ja paikkakunnat vaihtuvat. Väkivaltainen kyyditys tuo koko touhuun vastenmielisen vireen. Tuuri kirjoittaa hyvin, tämä on ensimmäinen varsinainen kosketus hänen tekstiinsä.
Historiaa, totalitarismia rajan kahden puolen. Suomessa se jäi lähinnä yritykseksi, mikä ei kuitenkaan helpottanut niitä jotka sen kohtasivat. Kirja on suorituksena tyylipuhtaampi, kirjailijalla on hioutunut tyylinsä. Elokuvassa pisti muutamassa kohtaa kulissit silmään, etenkin kun oli nähnyt niitä etukäteisklipeissä leffan teosta. Teloituspaikka oli todellisuudessa kai hiekanottopaikka eikä metsä, nykyään tapahtumapaikoilla kasvaa puita. Niin tai näin, kysymys heräsi.
E-kirja oli päivän tarjouksena. Olisin varmaan lukenut sen jossain vaiheessa muutenkin. Nyt tuli samalla tutustuttua tarkemmin digitaaliseen kirjaan. Kokemus oli miellyttävä, etenkin kun teos oli hyvä. Samalla hankin muutaman mieleisen klassikon, joita on tarjolla ilmaiseksikin.
sunnuntai 12. marraskuuta 2017
torstai 21. syyskuuta 2017
Ikitie, tarinan kertominen on arvokasta
Nykyiset suurtuotantoleffat on minulle tuntematon alue, vertailukohdat vähissä, niiden estetiikka lähes tuntematonta. Tarinan kertominen on kuitenkin luultavasti arvokasta ja etenkin tuon tarinan.
Jäljittelemättä mitään normiarvostelua voisi kirjoittaa aiheen vierestä, mitä ajatuksia se herätti tai pikemmin tuottaa nyt, lähtien ennalta arvaamattomille urille. Miten aihetta on kuvattu niin, että oleellisin on jätetty varjoon, pimitetty historiaa? Karjalaiset kirjoittajat ja suomalaisetkin äärivasemmistopoliitikot ovat tehneet sitä. On Karjalan marssi, "rakettu on raudalla"... joku sävelsi sen 70-luuvulla ja se on lauluvihoissa ja sitä on laulettu. On Äikiän tapaiset hahmot ja ovat Ture Lehén, Kauko Heikkilä ja kumppanit. Ovat ne jotka vaikenivat, koska katsoivat että totuuden kertominen laskisi heidän poliittista kannatustaan ( "imperialismin propaganda saisi vettä myllyihinsä" kiertoilmausta käyttäen he sitä puolustelivat myöhemmin). Vaikenemista ja valehtelua on perusteltu myös naapuriystävyyden kannalta. Ei vakuuta sekään.
Näitten tiedon pimittäjien maailman kuvaaminen olisi kiinnostava projekti. Se rinnastettaisiin totuuden etsimiseen. Se on lähempänä nykyaikaa oleva vastakohtaisuus. Ei jäisi "historian aukkojen paikkaamisen" tasolle, jollainen jotenkin epäilyttää.
Suositteleva arvostelu: Hannu Kuosmanen.
Kriittisempi: "Ilmaisu on pikemmin yritteliästä ja velvollisuudentuntoista kuin kekseliästä ja vetävää". Keskipohjanmaa, H. Björkbacka
Jäljittelemättä mitään normiarvostelua voisi kirjoittaa aiheen vierestä, mitä ajatuksia se herätti tai pikemmin tuottaa nyt, lähtien ennalta arvaamattomille urille. Miten aihetta on kuvattu niin, että oleellisin on jätetty varjoon, pimitetty historiaa? Karjalaiset kirjoittajat ja suomalaisetkin äärivasemmistopoliitikot ovat tehneet sitä. On Karjalan marssi, "rakettu on raudalla"... joku sävelsi sen 70-luuvulla ja se on lauluvihoissa ja sitä on laulettu. On Äikiän tapaiset hahmot ja ovat Ture Lehén, Kauko Heikkilä ja kumppanit. Ovat ne jotka vaikenivat, koska katsoivat että totuuden kertominen laskisi heidän poliittista kannatustaan ( "imperialismin propaganda saisi vettä myllyihinsä" kiertoilmausta käyttäen he sitä puolustelivat myöhemmin). Vaikenemista ja valehtelua on perusteltu myös naapuriystävyyden kannalta. Ei vakuuta sekään.
Näitten tiedon pimittäjien maailman kuvaaminen olisi kiinnostava projekti. Se rinnastettaisiin totuuden etsimiseen. Se on lähempänä nykyaikaa oleva vastakohtaisuus. Ei jäisi "historian aukkojen paikkaamisen" tasolle, jollainen jotenkin epäilyttää.
Suositteleva arvostelu: Hannu Kuosmanen.
Kriittisempi: "Ilmaisu on pikemmin yritteliästä ja velvollisuudentuntoista kuin kekseliästä ja vetävää". Keskipohjanmaa, H. Björkbacka
maanantai 5. joulukuuta 2016
Stalin Ja Trotski areenalla
Onko tällä vastakkaisuudelle annettavaa nykyajalle? Jollekulle voi ollakin, vasemmiston vaihtoehtoja historian valossa pohtivalle mahdollisesti. Vältettäviä väyliä molemmat. Tietynlainen systeemi on otollinen tietynlaisille luonnetyypeille joita sitten nousee johtoon. Puhdistukset seurasivat toistaan.
Dokumentti arvioi tapahtumia sosiaalipsykologian ja sosiologisen ryhmädynamiikan valossa, polsujen johtokerroksen valtataisteluja seuraten. "Keskinkertanen nousi valtaan raivaten tieltään sivistyneet ja lahjakkaat." Näyttää keittiöpsykologialta ajoittain, tai sitten huonolta tieteen popularisoinnilta. Haastateltavien sympatiat ovat Trotskin puolella, se ei ole ihme. Lienee kohtuullisen paikkansapitävä historian kuvaamisen kannalta kuitenkin, mitä kaikki aihetta käsittelevät dokumentit eivät ole, ja se on hyvä peruste katsoa ja Yle:lle tarjota. Katsottavuus ja kerronnan imu voisi olla parempikin.
Dokumentti arvioi tapahtumia sosiaalipsykologian ja sosiologisen ryhmädynamiikan valossa, polsujen johtokerroksen valtataisteluja seuraten. "Keskinkertanen nousi valtaan raivaten tieltään sivistyneet ja lahjakkaat." Näyttää keittiöpsykologialta ajoittain, tai sitten huonolta tieteen popularisoinnilta. Haastateltavien sympatiat ovat Trotskin puolella, se ei ole ihme. Lienee kohtuullisen paikkansapitävä historian kuvaamisen kannalta kuitenkin, mitä kaikki aihetta käsittelevät dokumentit eivät ole, ja se on hyvä peruste katsoa ja Yle:lle tarjota. Katsottavuus ja kerronnan imu voisi olla parempikin.
torstai 21. helmikuuta 2013
Mielipiteitä Les Paulista
Aitoa on luova teko
Legendaa palvotaan mutta eläessään hän sai paljon arvostelua osakseen kuten jotkut muutkin jotka eivät ole pysyneet lestissään ja jotka ovat hakeneet elämässään ja urallaan uutta. Jazzin alalla kaikki eivät pidä Miles Davisin myöhemmistä teoista. Veikkaan että Jeff Beckin teknokausi oli joillekin kuulijoille liikaa. Kun uusiutuu monta kertaa, sitä tosin aletaan pitää nimeen kuuluvana, edelläkävijöistä kun on kyse. Mistä se luovuus tulee, altis on oltava (taipumus ja lahjakkuus?) , paljonhan sitä on tutkittukin. Oikeanlainen yhteistyö on huippusaavutusten takana, vrt. Les Paul-Mary Ford ja Milesiilla soittokumppanina Coltrane.
Ideoita täytyy olla, joku asia jonka halua toteuttaa, yksityiskohdat selviävät sitten tehdessä.
Jotenkin on tultava toimeen aikakausien rajoittuneisuuden kanssa jos elää vanhaksi. Esimerkiksi Les Paulia vähäteltiin (jotkut muusikot ja musiikkiarvostelijat) trikkiäänityksistä. Mutta hän oli studiotekniikan uranuurtaja. Oikeastaan häntä ehkä ei suoraan nimeltä mainiten vähätelty, arvostelijat epäilivät mielensä sopukoissa että pilkka tule omaan nilkkaan.
40-luvulla hän oli vanhanaikainen beboppareille, 50-luvulla kaupallinen "trikkiäänityksineen", ja 60-luvulla epäaito. Vuonna 65 uli uralla tauko. Joskus 70-lluvulla toinen vanha kitaristi Chet Atkins sai hänet taas levyttämään kanssaan ja ura jatkui ja jatkui, yli 90-vuotiaaksi. Nimi oli esillä keksintöjen ansiosta ja Les Paul oli myyvä tavaramerkki joka toi hyvin rahaa vaikka hän ei tekisi mitään. Nimekkäät nuoremmat muusikot puhuivat hänestä esikuvanaan ja tekivät mielellään yhteistyötä.
Yhteistyöstä, ajasta Mary Fordin kanssa hän mainitsee että heillä oli matkoilla hauskaa, he puhuivat ja nauroivat koko ajan pitkillä työmatkoilla.
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/les-paul-sahkokitaramies
Legendaa palvotaan mutta eläessään hän sai paljon arvostelua osakseen kuten jotkut muutkin jotka eivät ole pysyneet lestissään ja jotka ovat hakeneet elämässään ja urallaan uutta. Jazzin alalla kaikki eivät pidä Miles Davisin myöhemmistä teoista. Veikkaan että Jeff Beckin teknokausi oli joillekin kuulijoille liikaa. Kun uusiutuu monta kertaa, sitä tosin aletaan pitää nimeen kuuluvana, edelläkävijöistä kun on kyse. Mistä se luovuus tulee, altis on oltava (taipumus ja lahjakkuus?) , paljonhan sitä on tutkittukin. Oikeanlainen yhteistyö on huippusaavutusten takana, vrt. Les Paul-Mary Ford ja Milesiilla soittokumppanina Coltrane.
Ideoita täytyy olla, joku asia jonka halua toteuttaa, yksityiskohdat selviävät sitten tehdessä.
Jotenkin on tultava toimeen aikakausien rajoittuneisuuden kanssa jos elää vanhaksi. Esimerkiksi Les Paulia vähäteltiin (jotkut muusikot ja musiikkiarvostelijat) trikkiäänityksistä. Mutta hän oli studiotekniikan uranuurtaja. Oikeastaan häntä ehkä ei suoraan nimeltä mainiten vähätelty, arvostelijat epäilivät mielensä sopukoissa että pilkka tule omaan nilkkaan.
40-luvulla hän oli vanhanaikainen beboppareille, 50-luvulla kaupallinen "trikkiäänityksineen", ja 60-luvulla epäaito. Vuonna 65 uli uralla tauko. Joskus 70-lluvulla toinen vanha kitaristi Chet Atkins sai hänet taas levyttämään kanssaan ja ura jatkui ja jatkui, yli 90-vuotiaaksi. Nimi oli esillä keksintöjen ansiosta ja Les Paul oli myyvä tavaramerkki joka toi hyvin rahaa vaikka hän ei tekisi mitään. Nimekkäät nuoremmat muusikot puhuivat hänestä esikuvanaan ja tekivät mielellään yhteistyötä.
Yhteistyöstä, ajasta Mary Fordin kanssa hän mainitsee että heillä oli matkoilla hauskaa, he puhuivat ja nauroivat koko ajan pitkillä työmatkoilla.
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/les-paul-sahkokitaramies
torstai 25. elokuuta 2011
Hittibiisejä
"Sataa pommia ja ohjusta, on pakko pohjustaa", sanoi lauluntekijä, mahdollisesti Juice. Tai on tarpeellista puhua vaikka populaarimusiikista sotaurhojen sijasta.
Stormy Monday Blues , Satulinna, Hyvästi selvä päivä - mitä yhteistä? Kaikki ovat hittibiisejä.
.. Eagle flies on Friday, and Saturday I go out to play
Sunday I go to church, then I kneel down and pray.. T-Bone Walkerin biisi oli kahtena versiona listoilla, 40- ja 50-luvuilla. Bobby Blandin esitys vielä 70-luvulla. Coverversioita on lukemattomia. Palkkapäivästä lauletaan, tuhlaus, pelaaminen tai juhliminen, katumus. Siinä on samaistumisen aineksia tarjolla monelle. Musiikkipuoli on oma tärkeä lukunsa, uutuussoitin sähkökitara ja innovatiivinen laatusoitto.
-Satulinna kappaleesta löytyy musiikkitieteilijän analyysi ohjelmassa Hitin kaava (haulla löytyy). Tutkija soittaa ja laulaa osia biisistä ja kertoo osuvia näkemyksiä. Ja kysehän on Kuoppamäen teoksesta Sillanpään esityksenä.
-Hyvästi selvä päivä on kesän hitti joka soi ympäri maata. ..Missä sää oot, mää oon kännissä..
Alkusointua, puhelinkeskustelun aloitus fraasi - hyvin lähtee.
Kaikissa kolmessa biisissä on toimiva tanssirytmi. Tekijät ovat kokeneita muusikkoja ja esiintyjiä, hioneet taitoaan, yrittäneet ja erehtyneet, lahjakkuuden merkitystä väheksymättä. Onko se empatiaa, että osaa löytää monelle yhteisen tunteen, taitoa vaatii että tulos ei ole lattea. Kaikki kolme tekijää ovat kokeneita live-esiintyjiä, siinä kyllä huomaa mikä toimii, jos huomaa, ja kuka enemmän kuka vähemmän.
Ketä tällainen analyysi voi kiinnostaa. Jotkut tekee tosissaan biisejä, paljon asiaa joutuvat siis miettimään. Enemmän on coverversioiden esittäjiä, keikkamuusikkoja jotka valkkaavat itselleen hyvää ohjelmistoa. Ikivihreä ei tarkoita vanhaa, vaan että siinä on useimmiten onnistuttu jossain asiassa. Ketä ei kiinnosta? Ne jotka sanovat tekevänsä sydämestä vain, tunteella. "Ei saisi ajatella liikaa". Vaikeahan sellaiseen on muuta sanoa kuin että tunneihmiseksi ilmoittautuva tulee samalla väheksyneeksi muiden tunteita, sydäntä, mieltä, ja tuskin saa sillä asenteella juttujaan oikein perille. Suuri enemmistö ehkä haluaa vain nauttia kuulemastaan, analyysi on sivuseikka, mutta silti tekoprosessi kiinnostaa jonkin verran, liittyen myös tekijän tai esittäjän persoonaan. Sivuhuomiona, Godard käytti elokuvamusiikkina harjoittelua, studiotyöskentelyä, tekemisen prosessia valmiin lopputuloksen sijasta, ja näytti siitä kuvaa.
Stormy Monday Blues , Satulinna, Hyvästi selvä päivä - mitä yhteistä? Kaikki ovat hittibiisejä.
.. Eagle flies on Friday, and Saturday I go out to play
Sunday I go to church, then I kneel down and pray.. T-Bone Walkerin biisi oli kahtena versiona listoilla, 40- ja 50-luvuilla. Bobby Blandin esitys vielä 70-luvulla. Coverversioita on lukemattomia. Palkkapäivästä lauletaan, tuhlaus, pelaaminen tai juhliminen, katumus. Siinä on samaistumisen aineksia tarjolla monelle. Musiikkipuoli on oma tärkeä lukunsa, uutuussoitin sähkökitara ja innovatiivinen laatusoitto.
-Satulinna kappaleesta löytyy musiikkitieteilijän analyysi ohjelmassa Hitin kaava (haulla löytyy). Tutkija soittaa ja laulaa osia biisistä ja kertoo osuvia näkemyksiä. Ja kysehän on Kuoppamäen teoksesta Sillanpään esityksenä.
-Hyvästi selvä päivä on kesän hitti joka soi ympäri maata. ..Missä sää oot, mää oon kännissä..
Alkusointua, puhelinkeskustelun aloitus fraasi - hyvin lähtee.
Kaikissa kolmessa biisissä on toimiva tanssirytmi. Tekijät ovat kokeneita muusikkoja ja esiintyjiä, hioneet taitoaan, yrittäneet ja erehtyneet, lahjakkuuden merkitystä väheksymättä. Onko se empatiaa, että osaa löytää monelle yhteisen tunteen, taitoa vaatii että tulos ei ole lattea. Kaikki kolme tekijää ovat kokeneita live-esiintyjiä, siinä kyllä huomaa mikä toimii, jos huomaa, ja kuka enemmän kuka vähemmän.
Ketä tällainen analyysi voi kiinnostaa. Jotkut tekee tosissaan biisejä, paljon asiaa joutuvat siis miettimään. Enemmän on coverversioiden esittäjiä, keikkamuusikkoja jotka valkkaavat itselleen hyvää ohjelmistoa. Ikivihreä ei tarkoita vanhaa, vaan että siinä on useimmiten onnistuttu jossain asiassa. Ketä ei kiinnosta? Ne jotka sanovat tekevänsä sydämestä vain, tunteella. "Ei saisi ajatella liikaa". Vaikeahan sellaiseen on muuta sanoa kuin että tunneihmiseksi ilmoittautuva tulee samalla väheksyneeksi muiden tunteita, sydäntä, mieltä, ja tuskin saa sillä asenteella juttujaan oikein perille. Suuri enemmistö ehkä haluaa vain nauttia kuulemastaan, analyysi on sivuseikka, mutta silti tekoprosessi kiinnostaa jonkin verran, liittyen myös tekijän tai esittäjän persoonaan. Sivuhuomiona, Godard käytti elokuvamusiikkina harjoittelua, studiotyöskentelyä, tekemisen prosessia valmiin lopputuloksen sijasta, ja näytti siitä kuvaa.
torstai 4. elokuuta 2011
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Markkinoita Areenasta katsottuna
Yle Areenalta katsoin suoraa lähetystä Seinäjoen tangomarkkinoilta. Siinä esiintyivät Dallape ja Jope Ruonansuu, haastateltiin mm. Heikki Hietamies. Jos rinnastaa esiintyjiä niin Dallapen valtti oli tanssimusiikki, Jopella puhuttelevuus ja muitten ideoiden hieno uudellenkäsittely, mikä näytti tehoavan hyvin paikalla olleeseen suureen väkijoukkoonkin. Hän esitti mm. tribuutti-levynsä kappaleitä jotka jäljittelivät Jaakko Teppoa ja Irwiniä, Juicea, ja Matti ja Teppoa. Lainailu toimi, tuli mieleen postmoderni tapa siteerata . Jope on kokenut esiintyjä, miten yksi henkilö täytti lavan ja vuorovaikutus toimi valtavan yleisön kanssa, se oli hienoa nähdä. Nyky- Dallape tuo vähän mieleen Brian Setzer Orchestran - kokoonpano ja historiallinen ohjelmisto, saa nähdä miten juttu kehittyy. Tilausta sille näyttää olevan, monessakin mielessä.
Markkinat on kaksimerkityksinen sana, on konkreettinen paikka, ja käsitteellinen taloustieteen termi. Oravannahkojen vaihdosta finanssitalouteen siirtyminen on taustalla, mutta historiaa on näkyvissä. Rihkama ja helppoheikit (ei tarkoita Hietamiestä) kuuluvat asiaan. Karnevaali ja uutisten välittyminen ovat osa markkinoiden historiaa. Se on ollut keskeinen paikka julkisuuden kehittymiselle(?). Tangomarkkinat on yksi suurimpia kesätapahtumia ja huomattava viihdealan toimija.
Innovaatio kuuluu muutaman kymmenen vuoden vaikuttaneen taloussuuntauksen termeihin, sanalle on annettu siinä uusi merkitys. Mutta kun on kyse viihdeteollisuudesta, kulttuurintuottamisesta, käsitteen vanha sisältö on otettava huomioon. Ihminen ei taivu pelkäksi tuotteeksi, vaikka esim. eräs iskelmälaulaja on niin itseään kuvaillutkin jo 90-luvulla.
"Musiikki ja artistit olivat taustavoimien kehittämiä palvelutuotteita" . Tähän kielenkäyttöön kuuluu että artisti on se jonka nimellä myydään, hän voi olla vaikka Tukiainen. Muusikot eivät ole "artisteja".
Onko tuo taloussuuntaus ja siihen liittyvä politiikka ja ajattelutapa menettämässä merkitystään ja hajoamassa, mistä on merkkejä, esimerkiksi USA:n ulkopoliittisen strategian keskeisten käsitteiden muutos, ja paljon lähempääkin niitä löytyy. Suoraa yhteyttähän tuolla ei ole johonkin kesätapahtuman esiintymislavalle. Jos ajatellaan toimintaympäristöä, tulevaisuudennäkymiä ja toiveita voi rinnastustuksessa olla mieltäkin.
Aihetta sivuava linkki 90-luvulta.
Laulaja ja manageri käräjillä
Markkinat on kaksimerkityksinen sana, on konkreettinen paikka, ja käsitteellinen taloustieteen termi. Oravannahkojen vaihdosta finanssitalouteen siirtyminen on taustalla, mutta historiaa on näkyvissä. Rihkama ja helppoheikit (ei tarkoita Hietamiestä) kuuluvat asiaan. Karnevaali ja uutisten välittyminen ovat osa markkinoiden historiaa. Se on ollut keskeinen paikka julkisuuden kehittymiselle(?). Tangomarkkinat on yksi suurimpia kesätapahtumia ja huomattava viihdealan toimija.
Innovaatio kuuluu muutaman kymmenen vuoden vaikuttaneen taloussuuntauksen termeihin, sanalle on annettu siinä uusi merkitys. Mutta kun on kyse viihdeteollisuudesta, kulttuurintuottamisesta, käsitteen vanha sisältö on otettava huomioon. Ihminen ei taivu pelkäksi tuotteeksi, vaikka esim. eräs iskelmälaulaja on niin itseään kuvaillutkin jo 90-luvulla.
"Musiikki ja artistit olivat taustavoimien kehittämiä palvelutuotteita" . Tähän kielenkäyttöön kuuluu että artisti on se jonka nimellä myydään, hän voi olla vaikka Tukiainen. Muusikot eivät ole "artisteja".
Onko tuo taloussuuntaus ja siihen liittyvä politiikka ja ajattelutapa menettämässä merkitystään ja hajoamassa, mistä on merkkejä, esimerkiksi USA:n ulkopoliittisen strategian keskeisten käsitteiden muutos, ja paljon lähempääkin niitä löytyy. Suoraa yhteyttähän tuolla ei ole johonkin kesätapahtuman esiintymislavalle. Jos ajatellaan toimintaympäristöä, tulevaisuudennäkymiä ja toiveita voi rinnastustuksessa olla mieltäkin.
Aihetta sivuava linkki 90-luvulta.
Laulaja ja manageri käräjillä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
