Yle Areenalta katsoin suoraa lähetystä Seinäjoen tangomarkkinoilta. Siinä esiintyivät Dallape ja Jope Ruonansuu, haastateltiin mm. Heikki Hietamies. Jos rinnastaa esiintyjiä niin Dallapen valtti oli tanssimusiikki, Jopella puhuttelevuus ja muitten ideoiden hieno uudellenkäsittely, mikä näytti tehoavan hyvin paikalla olleeseen suureen väkijoukkoonkin. Hän esitti mm. tribuutti-levynsä kappaleitä jotka jäljittelivät Jaakko Teppoa ja Irwiniä, Juicea, ja Matti ja Teppoa. Lainailu toimi, tuli mieleen postmoderni tapa siteerata . Jope on kokenut esiintyjä, miten yksi henkilö täytti lavan ja vuorovaikutus toimi valtavan yleisön kanssa, se oli hienoa nähdä. Nyky- Dallape tuo vähän mieleen Brian Setzer Orchestran - kokoonpano ja historiallinen ohjelmisto, saa nähdä miten juttu kehittyy. Tilausta sille näyttää olevan, monessakin mielessä.
Markkinat on kaksimerkityksinen sana, on konkreettinen paikka, ja käsitteellinen taloustieteen termi. Oravannahkojen vaihdosta finanssitalouteen siirtyminen on taustalla, mutta historiaa on näkyvissä. Rihkama ja helppoheikit (ei tarkoita Hietamiestä) kuuluvat asiaan. Karnevaali ja uutisten välittyminen ovat osa markkinoiden historiaa. Se on ollut keskeinen paikka julkisuuden kehittymiselle(?). Tangomarkkinat on yksi suurimpia kesätapahtumia ja huomattava viihdealan toimija.
Innovaatio kuuluu muutaman kymmenen vuoden vaikuttaneen taloussuuntauksen termeihin, sanalle on annettu siinä uusi merkitys. Mutta kun on kyse viihdeteollisuudesta, kulttuurintuottamisesta, käsitteen vanha sisältö on otettava huomioon. Ihminen ei taivu pelkäksi tuotteeksi, vaikka esim. eräs iskelmälaulaja on niin itseään kuvaillutkin jo 90-luvulla.
"Musiikki ja artistit olivat taustavoimien kehittämiä palvelutuotteita" . Tähän kielenkäyttöön kuuluu että artisti on se jonka nimellä myydään, hän voi olla vaikka Tukiainen. Muusikot eivät ole "artisteja".
Onko tuo taloussuuntaus ja siihen liittyvä politiikka ja ajattelutapa menettämässä merkitystään ja hajoamassa, mistä on merkkejä, esimerkiksi USA:n ulkopoliittisen strategian keskeisten käsitteiden muutos, ja paljon lähempääkin niitä löytyy. Suoraa yhteyttähän tuolla ei ole johonkin kesätapahtuman esiintymislavalle. Jos ajatellaan toimintaympäristöä, tulevaisuudennäkymiä ja toiveita voi rinnastustuksessa olla mieltäkin.
Aihetta sivuava linkki 90-luvulta.
Laulaja ja manageri käräjillä
maanantai 12. heinäkuuta 2010
perjantai 21. toukokuuta 2010
Wraparound-tallan vaihto intonaation parantamiseksi
Kerron miksi ja miten sen tein. Tässä oli netti apuvälineenä, ja samalla tuli paljon havaintoja kitaroiden ympärillä pyörivistä erikoisista musiikinharrastuksen muodoista.
Lähtötilanne ja tavoite
Hankin soittimen joka oli hyvä mutta tallasta ei voinut säätää yksittäisten kielten pituutta, mihin tuli tarvetta ajan mittaan. Intonaatiota pystyi parantamaan kokeilemalla erilaisia kielikokoonpanoja mutta siinä on hankaluutensa ja tulos on kompromissi. Kyseessä on Gibson Melody Maker- sähkökitara ja alkuperäinen talla ei ole kompensoitua mallia.
Aloin tutkia vaihtoehtoisia talloja, halusin säilyttää mallin edut kuten vähän erillisiä osia ja ruuveja, helppo säätö, välittää kielten värähtelyt runkoon erinomaisesti. Peruuttamattomia rakenteellisia muutoksia en halunnut, enkä sellaista mihin tarvitaan erikoistyökaluja tai -taitoja kuten metallinporausta.
Vireen pitämistä halusin paremmaksi.
Työvaiheet
Suurin työ oli selvittää vaihtoehtoja ja kokemuksia ja suunnittelu. Itse asennus oli vaivatonta ja nopeaa. Päädyin Gotoh-Wilkinson talla/kielenpitimeen jossa on kaksi säädettävää osaa keskikieliä varten. On tärkeää selvittää onko tuuma- vai cm-mitoitus että ruuvien kierteet sopivat, ja että leveys on sopiva. Tässä ei ollut sitä ongelmaa koska entiset runkoonkiinnitystapit saivat jäädä paikalleen ja tarvitsin vain uuden tallaosan. Tarvittiin mittailua etukäteen suurennuslasin avulla ja vertailua Millbrookin sivuilla esiteltyihin vaihtoehtoihin, ja tuloksena hyvin sopi uusi talla paikalleen. Hienoviritys toimi nyt niinkuin oli tarkoitus, mutta koska wraparound-tallassa kielten veto on sellainen että se kallistaa tallaa, niin kiinnitys ei ollut tarpeeksi tukeva, vire piti saada vakaaksi. Seuraavana päivänä hain lukittavat kiinnitystapit (TonePros) ja nyt oli kaikki kunnossa. Sellaiset ovat jo pelkästään huomattava parannus. Niiden säätöön on ohjeet firman sivuilla.
Onnistui hyvin
Kaikkien kielten soiva pituus on nyt erikseen säädettävissä ja vire on hyvä koko kaulan pituudelta. Eripaksuisia kielisettejä voi vaihdella ja niiden vaatima säätäminen on helppoa. Pysyy vireessä ja sointi on hyvä. Kun aiemmin jo Xll - nauhan tienoilla oli intonaatiovaikeuksia, nyt voi soittaa ongelmitta XXll -nauhaan asti, ja se jonkinverran vaikuttaa jo alemmillakin nauhoilla.
Tätä tallaa sattui olemaan varastossa vain kullattuna versiona ja se teki muutaman kympin lisää hintaan, sopii kuitenkin hyvin vaikka instrumentti on muuten koruton ja pelkistetty viimeistelyltään (eli ei ole kuorrutettua kakkaa).
Vaihtoehto olisi ollut viedä soitinkorjaajalle ja säästää aikaa ja vaivaa - mutta itse tekeminen ja oppimiskokemus olisi jäänyt pois. Purkaa osiin ja ymmärtää miten joku toimii, se on aina kiehtovaa. Jokatapauksessa olisi joutunut tutkimaan vaihtoehtoja.
Tietoa asiasta- jyvät akanoista
Ratkaisua samaan ongelmaan hakevia löytyi monia, onhan kyse mallin uudelleenjulkaisusta, ja vaihtoehtoja ja kokemuksia löytyi, ei kuitenkaan mitään täysin vakuuttavaa yhtä parasta ratkaisua. Sama rakenne löytyy joistakin muistakin kitaroista lisäksi. Keskustelijoiden argumentaation taso ja tietämys on kirjavaa luonnollisesti, valmistajilla on oman tuotteen mainonta tärkeää, kokeneet ammattilaissoitinkorjaajat ovat paras tiedonlähde, jos vain onnistuu sellaisia löytämään.
Nettikeskustelu kitaroista on vilkasta; testausta, ostosuunnitelmia, kuvia kokoelmista esitellään, musiikkinäytteet ovat harvinaisempia tai sivuseikka, modausta ja tuunausta missä soitettavuus ja sointiominaisuudet eivät paljoa kiinnosta, "G.A.S" eli "guitar acquisition syndrome" velloo. Ne joille se on instrumentti, työväline, - he vähemmän kirjoittelevat noista asioista, uskoisin.
Täytyy lopuksi myöntää että itselläkin pakkomielteet ohjaavat tässä niinkuin muissakin asioissa jonkin verran, - mitä pitää saada, mitä pitää tehdä.
Linkit
uusi talla
- Lähtötilanne ja tavoite
- Työvaiheet
- Onnistui hyvin
- Tietoa asiasta- jyvät akanoista
- Linkit: taustaa talloista, kuvia
Lähtötilanne ja tavoite
Hankin soittimen joka oli hyvä mutta tallasta ei voinut säätää yksittäisten kielten pituutta, mihin tuli tarvetta ajan mittaan. Intonaatiota pystyi parantamaan kokeilemalla erilaisia kielikokoonpanoja mutta siinä on hankaluutensa ja tulos on kompromissi. Kyseessä on Gibson Melody Maker- sähkökitara ja alkuperäinen talla ei ole kompensoitua mallia.
Aloin tutkia vaihtoehtoisia talloja, halusin säilyttää mallin edut kuten vähän erillisiä osia ja ruuveja, helppo säätö, välittää kielten värähtelyt runkoon erinomaisesti. Peruuttamattomia rakenteellisia muutoksia en halunnut, enkä sellaista mihin tarvitaan erikoistyökaluja tai -taitoja kuten metallinporausta.
Vireen pitämistä halusin paremmaksi.
Työvaiheet
Suurin työ oli selvittää vaihtoehtoja ja kokemuksia ja suunnittelu. Itse asennus oli vaivatonta ja nopeaa. Päädyin Gotoh-Wilkinson talla/kielenpitimeen jossa on kaksi säädettävää osaa keskikieliä varten. On tärkeää selvittää onko tuuma- vai cm-mitoitus että ruuvien kierteet sopivat, ja että leveys on sopiva. Tässä ei ollut sitä ongelmaa koska entiset runkoonkiinnitystapit saivat jäädä paikalleen ja tarvitsin vain uuden tallaosan. Tarvittiin mittailua etukäteen suurennuslasin avulla ja vertailua Millbrookin sivuilla esiteltyihin vaihtoehtoihin, ja tuloksena hyvin sopi uusi talla paikalleen. Hienoviritys toimi nyt niinkuin oli tarkoitus, mutta koska wraparound-tallassa kielten veto on sellainen että se kallistaa tallaa, niin kiinnitys ei ollut tarpeeksi tukeva, vire piti saada vakaaksi. Seuraavana päivänä hain lukittavat kiinnitystapit (TonePros) ja nyt oli kaikki kunnossa. Sellaiset ovat jo pelkästään huomattava parannus. Niiden säätöön on ohjeet firman sivuilla.
Onnistui hyvin
Kaikkien kielten soiva pituus on nyt erikseen säädettävissä ja vire on hyvä koko kaulan pituudelta. Eripaksuisia kielisettejä voi vaihdella ja niiden vaatima säätäminen on helppoa. Pysyy vireessä ja sointi on hyvä. Kun aiemmin jo Xll - nauhan tienoilla oli intonaatiovaikeuksia, nyt voi soittaa ongelmitta XXll -nauhaan asti, ja se jonkinverran vaikuttaa jo alemmillakin nauhoilla.
Tätä tallaa sattui olemaan varastossa vain kullattuna versiona ja se teki muutaman kympin lisää hintaan, sopii kuitenkin hyvin vaikka instrumentti on muuten koruton ja pelkistetty viimeistelyltään (eli ei ole kuorrutettua kakkaa).
Vaihtoehto olisi ollut viedä soitinkorjaajalle ja säästää aikaa ja vaivaa - mutta itse tekeminen ja oppimiskokemus olisi jäänyt pois. Purkaa osiin ja ymmärtää miten joku toimii, se on aina kiehtovaa. Jokatapauksessa olisi joutunut tutkimaan vaihtoehtoja.
Tietoa asiasta- jyvät akanoista
Ratkaisua samaan ongelmaan hakevia löytyi monia, onhan kyse mallin uudelleenjulkaisusta, ja vaihtoehtoja ja kokemuksia löytyi, ei kuitenkaan mitään täysin vakuuttavaa yhtä parasta ratkaisua. Sama rakenne löytyy joistakin muistakin kitaroista lisäksi. Keskustelijoiden argumentaation taso ja tietämys on kirjavaa luonnollisesti, valmistajilla on oman tuotteen mainonta tärkeää, kokeneet ammattilaissoitinkorjaajat ovat paras tiedonlähde, jos vain onnistuu sellaisia löytämään.
Nettikeskustelu kitaroista on vilkasta; testausta, ostosuunnitelmia, kuvia kokoelmista esitellään, musiikkinäytteet ovat harvinaisempia tai sivuseikka, modausta ja tuunausta missä soitettavuus ja sointiominaisuudet eivät paljoa kiinnosta, "G.A.S" eli "guitar acquisition syndrome" velloo. Ne joille se on instrumentti, työväline, - he vähemmän kirjoittelevat noista asioista, uskoisin.
Täytyy lopuksi myöntää että itselläkin pakkomielteet ohjaavat tässä niinkuin muissakin asioissa jonkin verran, - mitä pitää saada, mitä pitää tehdä.
Linkit
uusi talla
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Richard Bona ja logistiikka
Bona kokosi trion ykkösluokan muusikoista - Sylvain Luc ja Steve Gadd - euroopankiertueelle. Kalustoa on vähemmän kun ei ole kiippareita ja muuta rekvisiittaa kuten vakibändillään, majoitus- ja matkakulut pienemmät kun on vähemmän jäseniä, kaikki jäsenet tunnettuja solisteja, ohjelmisto syntyy kädenkäänteessä. Panostus laatuun kannattaa monessa mielessä, vastaavaa hän on tehnyt muulloinkin, ennen ja jälkeen tuon, eri henkilöiden kanssa. Taiteellistakin meriittiä kertyy tietysti samalla.
Hän on käyttänyt myös looperpedaalia, viimeksi kai Jamman-merkkistä. Sen kanssa ei saa vuorovaikutusta kuten kanssasoittajien kanssa mikä on tuollaisessa musiikissa perusasioita, mutta etunsa sillä on. Joku sellaisella tehty soololevykin on muistaakseni häneltä tullut. Keikoilla se on sivussa, ehkä erikoisefektinä käytössä. Logistisesti se olisi edullinen vaihtoehto, mutta trio on paras live- kokoonpano mitä on keksitty, ainakin matkakeikkoja ajatellen.
Kustannustehokas on myös Sylvain Lucin Standards- levy. Itse soittelee kitaraa ja perkussioita, tällä hetkellä kiinnostavin uusi levy mitä tiedän, ohjelmistomateriaalin skaala on laaja ajallisesti ja maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Soittoteknisesti ammennettavaa riittää asiasta kiinnostuneille.
Hän on käyttänyt myös looperpedaalia, viimeksi kai Jamman-merkkistä. Sen kanssa ei saa vuorovaikutusta kuten kanssasoittajien kanssa mikä on tuollaisessa musiikissa perusasioita, mutta etunsa sillä on. Joku sellaisella tehty soololevykin on muistaakseni häneltä tullut. Keikoilla se on sivussa, ehkä erikoisefektinä käytössä. Logistisesti se olisi edullinen vaihtoehto, mutta trio on paras live- kokoonpano mitä on keksitty, ainakin matkakeikkoja ajatellen.
Kustannustehokas on myös Sylvain Lucin Standards- levy. Itse soittelee kitaraa ja perkussioita, tällä hetkellä kiinnostavin uusi levy mitä tiedän, ohjelmistomateriaalin skaala on laaja ajallisesti ja maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Soittoteknisesti ammennettavaa riittää asiasta kiinnostuneille.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Anu Kantola 5.4.2010 Suomen Kuvalehdessä , kiukku ja tuohtumus politiikan innoittajina. Samassa lehdessä on Susan Heikkisen kirjoitus suhtautumisestaan mölinäkuoron läsnäoloon. A.K.:n kirjoitus muistuttaa olemassaolollaan että kannattaa käyttää lukuaikaansa enemmän muuhun kuin keskustelupalstojen kahlaamiseen, ja hakea laatua teksteistä yleisessä informaation tulvassa.
Mauno Hakkila johtaa tangomarkkinat- karsintaa. Monelta kannalta otetaan kantaa tilanteeseen. Aitous, musiikilliset arvot, tangomarkkinaraadin omahyväinen auktoriteetti, internetin tuomat muutokset vs. vanhat formaatit, ikäkysymykset - halutaanko nuori tuote jolla ei ole omaa näkemystä ja joka on muokattavissa formaatin vaatimuksiin - entisille tangokuninkaallisille on kyllä sattunut toilailuja siviilissä, Hakkilan luokattoman harrastelijatason esitystä on äänestetty huumorimielessäkin protestikannan ohella, kaikki eivät siitä pidä, jotkut enemmän tai vähemmän koulutetut muusikot ja jotkut vastuunkantajaksi itsensä kokevat henkilöt haluaisivat itse määrätä mikä on hauskaa ja sopivaa - nykyisen koulutusjärjestelmän tuotteita kun ovat. Karaoketaiteilijoiden narsistinen sarja on äänestäjille tarjolla, mikä merkitys on sillä että joku hyväkin laulaja- muusikko suostuu menemään samaan listaan - kontekstiin- kyseisessä kilpailussa
Jossain blogissa vertailtiin kriittistä- ja toimintaan keskittyvää ajatteluperinnettä keskenään. Jälkimmäistä ovat konsultit opettaneet positiivisen ajattelun kera. New Age - filosofia, pikapsykoterapia, Putin, käytännön miehet, sotilaat. Kirjoittaja koki että ottaa 5% kriittisyyttä mukaan toimintalähtöiseen "asenteeseensa", että pahimmat mokat välttäsi. Pikatuntumalla, ei se ihan niin yksinkertaista ole.
Mauno Hakkila johtaa tangomarkkinat- karsintaa. Monelta kannalta otetaan kantaa tilanteeseen. Aitous, musiikilliset arvot, tangomarkkinaraadin omahyväinen auktoriteetti, internetin tuomat muutokset vs. vanhat formaatit, ikäkysymykset - halutaanko nuori tuote jolla ei ole omaa näkemystä ja joka on muokattavissa formaatin vaatimuksiin - entisille tangokuninkaallisille on kyllä sattunut toilailuja siviilissä, Hakkilan luokattoman harrastelijatason esitystä on äänestetty huumorimielessäkin protestikannan ohella, kaikki eivät siitä pidä, jotkut enemmän tai vähemmän koulutetut muusikot ja jotkut vastuunkantajaksi itsensä kokevat henkilöt haluaisivat itse määrätä mikä on hauskaa ja sopivaa - nykyisen koulutusjärjestelmän tuotteita kun ovat. Karaoketaiteilijoiden narsistinen sarja on äänestäjille tarjolla, mikä merkitys on sillä että joku hyväkin laulaja- muusikko suostuu menemään samaan listaan - kontekstiin- kyseisessä kilpailussa
Jossain blogissa vertailtiin kriittistä- ja toimintaan keskittyvää ajatteluperinnettä keskenään. Jälkimmäistä ovat konsultit opettaneet positiivisen ajattelun kera. New Age - filosofia, pikapsykoterapia, Putin, käytännön miehet, sotilaat. Kirjoittaja koki että ottaa 5% kriittisyyttä mukaan toimintalähtöiseen "asenteeseensa", että pahimmat mokat välttäsi. Pikatuntumalla, ei se ihan niin yksinkertaista ole.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
15 kirjaa
Henry Miller, Hiljaiseloa Clichyssä
Haanpään jutut, (novellit kootuissa)
Annie Proux, Vaarallinen haitari
Nikolai Gogol, Reviisori
Isaac Babel, Punainen ratsuväki
Tsehov, novellit
Juri Trifonov, Talo rantakadulla
Andrei Bitov, Pushkinin talo
Jame Joyce, Ulysses
Marcel Aymé, Vihreä tamma
Maiju Lassila, Manasse Jäppinen
Waltari, Neuvostovakoilun varjossa (1942)
Rabelais, Suuren Gargantuan hirmuinen elämä, Pantagruel, dipsodien kuningas
Dumas, Monte Criston kreivi
Vasili Grossman, Elämä ja kohtalo
perjantai 13. helmikuuta 2009
Tuntematon sotilas
Hikipedia on määrityllyt hyvällä yrityksellä tuntematonta sotilasta. Yksi uusi määrittely olisi sotilas joka ei tunne mitään, robotti, niitähän on kehitelty, ihminen nyt jotain tuntee vaikka kuinka olisi lääkityssä ja "viritetyssä" tilassa.
Uusi teatteriesitys saa palautetta. Asia tuo mieleen junat 70-luvulla, niissä oli aina humalaisia keski-ikäisiä ennenaikaisesti vanhentuneita miehiä jotka puhuivat sotareissusta ja -kokemuksistaan kaikille pyytämättä, ja tarjoilivat pulloistaan. Yleensä vaikuttivat vaarattomilta vaikka joskus vähän häiritsivät. Trauman jälkihoitoyritystä(?), sotahulluuden voi käsittää useammalla tavalla.
(Lisäys 3.7.) Silloinhan junat olivat erilaisia, tupakkavaunuissa oli tiivis tunnelma. Niissä oli lomilla liikkuvia varusmiehiä usein, jotka monille veteraaneille näyttivät varmaan jotenkin "kolleegoilta". Kymmenen vuotta eteenpäin, -85, oli jo aikaa kulunut niin että sodankäyneitä vähemmän liikkui.
http://olemisenporteilla.blogspot.com/2009/02/smedsin-tuntematon.html
lauantai 24. tammikuuta 2009
Nina Mikkosen herättämä vastakaiku
Todellisuussketsi
Miksi Mikkonen - Tontti keskustelu sai niin paljon palautetta. Koska se sivusi ihmisiä liikuttavia asioita ja oli draamallisesti tiivis ja tasapainoinen esitys. Hyvän argumentoinnin kaikki säännöt tulivat kärjistetysti rikottua ja näin esille, ja kaikenlaisten hölöttäjien ylitarjontaahan julkisuus on täynnä. Komenteleva ja öykkärimäinen puhetapa on tavallista myös työ- ja kotioloissa, ja jossain sitä jopa suositellaan. Kun sitä harjoittaa nainen tulee kysymykseen sukupuoliroolit vielä, monia kommentoijia hämmentää varmaan se. Rinnastus on toinen tehokeino joka toimi ohjelmassa, Tontti noudatti sivistynyttä puhetapaa, kuuntelemista, perustelujen ja päättelyketjujen pitävyyden kyselemistä jne. Hiljainen juontaja oli koossapitävä elementti. Taustalla odottavat säätiedotusnaiset loivat suhteellisuudentajua, "tämähän menee kohta ohi".
Vastaavaa kohua herätti Tukiainen aikaisemmin. Se mikä monia ärsytti ja vaivasi oli luultavasti se että hän toimii vain kuten ihmisiä on opetettu vuosikausia, mutta kärjistetysti, ja taas naisen tekemänä se oli jotenkin helpompi kritisoida. Konsultit ja kouluttajat neuvovat miten kaikkea verkostoa ja näkyvyyttä pitää käyttää oman tuotteen myymiseen. Muu on merkityksetöntä sen rinnalla. Ne jotka puhuvat tyylistä, tavoista, historiasta, pysyvämmistä arvoista, estetiikasta, taiteesta, filosofiasta ovat sivuseikka tämäntyyppiselle yrittäjämentaliteetille. Hän on vain aikansa lapsi, ja hänessä näkyy kärjistetysti sellainen mitä ihmiset omassa itsessään vähän epäilevät. Siitä tulee ylireagoiminen ja torjunta.
Miksi Mikkonen - Tontti keskustelu sai niin paljon palautetta. Koska se sivusi ihmisiä liikuttavia asioita ja oli draamallisesti tiivis ja tasapainoinen esitys. Hyvän argumentoinnin kaikki säännöt tulivat kärjistetysti rikottua ja näin esille, ja kaikenlaisten hölöttäjien ylitarjontaahan julkisuus on täynnä. Komenteleva ja öykkärimäinen puhetapa on tavallista myös työ- ja kotioloissa, ja jossain sitä jopa suositellaan. Kun sitä harjoittaa nainen tulee kysymykseen sukupuoliroolit vielä, monia kommentoijia hämmentää varmaan se. Rinnastus on toinen tehokeino joka toimi ohjelmassa, Tontti noudatti sivistynyttä puhetapaa, kuuntelemista, perustelujen ja päättelyketjujen pitävyyden kyselemistä jne. Hiljainen juontaja oli koossapitävä elementti. Taustalla odottavat säätiedotusnaiset loivat suhteellisuudentajua, "tämähän menee kohta ohi".
Vastaavaa kohua herätti Tukiainen aikaisemmin. Se mikä monia ärsytti ja vaivasi oli luultavasti se että hän toimii vain kuten ihmisiä on opetettu vuosikausia, mutta kärjistetysti, ja taas naisen tekemänä se oli jotenkin helpompi kritisoida. Konsultit ja kouluttajat neuvovat miten kaikkea verkostoa ja näkyvyyttä pitää käyttää oman tuotteen myymiseen. Muu on merkityksetöntä sen rinnalla. Ne jotka puhuvat tyylistä, tavoista, historiasta, pysyvämmistä arvoista, estetiikasta, taiteesta, filosofiasta ovat sivuseikka tämäntyyppiselle yrittäjämentaliteetille. Hän on vain aikansa lapsi, ja hänessä näkyy kärjistetysti sellainen mitä ihmiset omassa itsessään vähän epäilevät. Siitä tulee ylireagoiminen ja torjunta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
